[Jukka]

Älä usko mitään
mitä he sinulle kertovat kultavatsaisista laivoistaan
äläkä ota sydämeesi niitä sanoja
joita heidän silmissään valuvista virvaliekeistä leiskuaa
koska suudella maata, haroa sen hiuksia
ja lainehtia sen ympärillä kuin Laatokka
joka hyväilee munkin jumalaanäkemättömiä jalkoja;
Niistä syntyy se syvä ristiriita,
jonka muistamme satamien revenneissä hymyissä,
jalanjäljissä hiekalla,
luisissa kaisloissa, joihin kuihtuneet hiukset takertuvat

Älä nosta kättäsi tyyneen,
sillä se kääntyy sinua vastaan,
kiskoo jaloistasi veren,
kasvattaa luittesi ympärille tykyttävän levärihmaston.
Äläkä pyyhi sitä ruostetta rinnaltasi,
kun kuitenkin lopulta lasketaan syvänvihreä kangas olkapäillemme,
vesi liuottaa kipsit kasvoilta
ja tuuli puhaltaa lihamme ilmaan
savuksi pienten aaltojen ylle,
jotka rakastavat meitä
kuin rannan likaista vaahtoa


[Mörkö]

Herään sängystä kannibaali vieressä
Verenmaku kielellä, meri aina mielessä
Tänään lähtö, ei maata taas kuukausiin
Johan oonki kyllästyny maan antimiin

Sori bitches, meri on mun ainoo mistress
Samalla hoituu kaikki hämäräbisness
En voi juua kunniaa se on liian katkeraa
Mutta suolavesi on mulle huumaavaa

Ennen oli purjeet mustat niinku on mun sielu
Ne hajos mennes läpi valkosen valaan nielun
Nyt on höyrylaiva niinku mikki hiirellä
Mutta käy mustalla magialla eikä hiilellä

Vähä pilveä pessään ja vihreä savu peittää laivan
Sujuu lepposasti seuraavaan satamaan taival
Kutsuvat meidän alusta luurankolaivaksi
Koska Skeletor Johnson suostui keulakuvaksi

Lastinakaan meillä ei oo mitään hiluja,
Leimaamattomia sieluja, hämähäkkisilkkiriepuja,
Punasta hunajaa, marihuanaa, kahvipapuja ja kalijaa
Rahtaan vaan ehtaa priimatavaraa

Miehistölle varattu paljon perunaa
Jospa tällä kertaa ei ruoka loppuis ennen aikojaan
Muuten joudutaan arpomaan joku pataan hautumaan
Karmivaa, mua ei haittaa, mutta muita harmittaa

Seitsemän merta ja kuusi manteretta
Povitaskus vanha ysimillinen beretta
Silmänkantamattomiin aavaa valtamerta
Joka kerta kun sen nään himoitsen verta

Merihirviö pinnan alta nostaa päätään
On pilkkopimeää, alkaa vähän jännittämään
Jos aallot minut vie niin pitäkööt hyvänään
Vältänpä normokohtalon enkä kuole esim. syöpään


[Perunakeisari]

Matkustan tässä pimeässä yössä
No ainakaan ei tarvi käydä töissä
Meren pimeys se on mun kohtalo
Kuollut kuin sateeton aavikko

Paitsi meressä on kaloja ja muuta merenelävää
Mut kummassakaan ei voi juoda yhtään mitään
Tai siis voi koska on omat juomat messissä
Eihän tätä menoo sentään kukaan kestä selvänä

Ei sillä että tääl enää järjissään ois
Matka ei pääty satamaan vaan hukkuen pois
Taivaalla näin eilen suuren albatrossin
Se lensi kauniist kunnes ammuin sen paskaksi

Nyt se roikkuu kaulassa, haisee jo vähän pahalta
Mut sen albatrossin tappo on tuonut mulle onnea
Sil oon yhä elos vaikka miehistö on kuollut
Ei ongelmaa, hei luuranko nakkaa toinen olut


[Synti]

Kaapparin valtakirjat saatiin Saatanalta
Pöllittiin tää laiva veettiin Jeesus kölin alta
Harppuunan varresta juotiin ehtoollisliinit
Ei meille vittuille maakravut, polliisit tai delfiinit

Antaa lokkien kirkua
Meillon ruumasa jemmasa about sata litraa pirtua
Rinnalla tän kalpenee Tallinnan lautta
Suunnatkaamme Atlantille, Super-Alkon kautta
Saatte maistaa tykkitulta ja katanaa
Jos ei kaikki oo ilmasta, ku VMP saapuu satamaan

Ei vettä rantaa rakkaampaa ku Syynimaa
Mut on se kivvaa tääläki mis laineet liplattaa
Ja meikä kyllä rippaa vittu pohijasa meren,
Kun vanahuuven peikko mun hyytävi veren


[???]

minähän lähin sillon sinne laivalle apupojaksi. se oli sitä pirtuaikaa niin ku sanotaan. pannut kävi kuumana ja polliiseja kävi vähän väliä kyttäämäsä että kuka tekkee ja misä ja tiiäkkö kettään joka laivalla tuo. sitte niitten kansa tapeltiin ja niitä ammuttiin.

nii mää sattuin yhenki kerran jonku vanahemman ukon kansa sammaan tuota kapakkaan niin se kysy että haluakko nää tienata. että käyvään laivalla kerran kuusa ja otetaan ruuma täyteen ja tuuvaan takasin niin siitä se herran elämä alakaa. no me lähettiin semmosella pienellä paatilla, että ku siinähän mennee vaanp puoli päivää että pääsee lahen toiselle puolelle, että hajetaan sieltä.

me käytiin siinä ja ostettiin laiva täyteen ja ajateltiin että lähetään yöllä takasi nii ei pimiällä polliisit nää. käytiin vähä sielä ryyppäämäsä ja lähettiin yöllä takasi. no se laiva louskutti menemään monta päivää, aurinko nousi ja laski ja taas nousi ja laski. ja me siinä että ei helevetti mihin asti täsä pittää ajjaa. niin että meillähän tullee kohta näläkä ku oli vaan sitä pettuleipää evässä. sillon sitte yks yö meillä loppu petrooli ja nousi hirviä myrsky. aamulla tuli niin kylymä että kusiki jääty ennenku kerkesi vetteen.

kattoin sitte että tuolta tullee iso lokki päin. se ukko siihen tuumas että ruoka tuuaan onneksi kuitenki perille asti ja ampu sitä sen omalla pyssyllä ja se vain läsähti siihen kannelle. sitte se kyni siltä lokilta sulat pois ja syötiin se ja maisteltiin vähä omia tuliaisiaki. ja sen enempää minä en muistakkaan siitä.

mutta sitte ku mää heräsin sieltä kannelta nii aurinko paisto ja tuttuja saaria näky ja rupesin huutammaan sitä ukkua että tuuppa kattoon. mutta en mää sitä mistään löytäny, se ukko ja lokinraato oli kavonnu. nii minä ihimeissäni että mihin ne on oikein menny nii yhtäkkiä katon siinä että tämä paattihan saatana uppuaa. mää uin sitte sinne yhelle saarelle ja menin kotia. enkä ennää koskaan lähteny viinanhakureissulle. elekää menkö tekkään.